Tämä ensimmäinen kuva kertoo siitä prosessista, miten lähdin viemään käyttäjäkeskeistä suunnitteluajattelua omaan organisaatiooni. Piirtelyt tapahtuivat yön pimeinä tunteina superpikapikaa piirtopöydällä ja jälki on ehkä huolettomampaa kuin näin jälkeenpäin tykkäisin.
Ja nämä alla olevat ikonit olivat osa tuotekehitystehtävän liiketoimintamallin selitystä helpottavia räpellyksiä. Piirtelyt tässä kätösin huopakynällä & skannausta.

…alkuperäinen skissi josta nämä hahmot närppäsin PowerPoint-showhun näytti instagrammitettuna kutakuinkin tältä:

Yritin myös taannoin tehdä mobiilipäivitystä, sillä kuvia tulee nykyisin otettua tosi paljon luurilla, mitta nyt vasta sekin saatiin toimimaan.

Tässä siis valikoituja paloja Instagrammin kautta kierrätettynä:

Fengshui on vielä vähän hukassa uudella työpisteelläni

Toimistoa siivotessa sain makean värisen nipun pensseleitä

Kummipojan näkemys aiheeseen “Kaksi pinkkiä ja yksin musta imuri” (21.1.2012)

Japanilainen minikirja työkaverille läksiäiskortiksi

Alla olevaan 30 päivää meemiin piirtelyä

Piirtelin aika monta meemikuvaa helmikuun lähiopetuspäivänä, kun kuuntelin kaverien esityksiä (hyvin, hyvin keskittyneesti!). Sattumoisin myös oli päivä kun mukana oli taas puoli omaisuutta, joten oli sangen mahtavaa sitten yrittää muistin varassa miettiä mitä aamulla reppuun oli tullut pakattua ja tarkistaa muutamia juttuja vaivihkaa reppua kaivellen.

Käytössä on siis Haglöfsin Tight Evo Medium, joka syö sisäänsä suht’ kookkaan työläppärin ja tällä kertaa myös vielä nätimmin pienen MacBook pron. Mutta klikkaamalla kuvaa voi tutustua sisältöön paremmin (kaikki on nimikoitu) ja joidenkin pussien sisältöön vielä erikseen eriteltynä.

Originaali A4, suoraan huopakynällä & harmaasävyt Copiceilla. Väritykset Photarissa.

Vaan tässä ystävänpäivähenkistä fiilistelyä mustavalkoisena – värittäminenhän on nyt aivan passé. Tai siis, siihen ei ole aikaa.

In both pics, pencils & felt-tip pens 0.3 & Copics, original about A5.

A5, lyijärit, Copicit & väritys Photoshop

Jo hieman tuttu kuva, huopakynää, Copicia & Photoshoppia.

Christmas card in making eli instagrammitettu mustavalkopiirros – huopakynää & Copiceita, n. A5

Luentomuistiinpanot, huopakynät & instagram

PS. Oma joulukorttikuvan tapahtuma on täysin fiktiivinen – tähän pikkuyksiöön ei joulukuusta mahdu!

Parhaan ystävän piirtäminen on kovin hankalaa, sillä minulla on niin kovin monta hyvää ja rakasta ystävää, joista jokainen on paras omalla tavallaan.
On kuitenkin yksi, joka oli minulle hyvin tärkeä ystävä, vaikka olikin vähän muita ystäviäni karvaisempi ja nelijalkainen.

Ilo oli enoni koira, Staffordshiren bullterrieri, joka tupsahti elämääni miltei 20 vuotta sitten ja sytytti samalla suuren hingun saada oma koira. Ala- ja yläasteaikana olin usealla lomallani Oulussa hoitamassa Iloa. Ilo sai kuulla monet pikkutytön ja teinin höpötykset ja mökötyksen aiheet, olla siliteltävänä kainalossa sohvalla, kun katsoin MTV:tä ja luin dekkareita. Ja aamuisin nukkua jaloissa, kun lomailija uneksi vielä lomauniaan.

Taisin nähdä Ilon viimeisen kerran ehkä 2004 kesällä, kun eno perheineen tuli käymään luonani Turussa ja Ilo jäi hetkeksi hoitoon muun perheen käydessä kyläilemässä. Ilo oli jo harmaantunut ja vilkkaimmat koiranpäivät olivat jo ohi. Selkä vaivasi ja olo ei enää ollut loikkiva. Kesän lopulla sainkin viestin, että vanha koira oli saanut viimeisen leposijan suurten kuusien alta tätini kotitilalta.

Voi, vuodet kuluvat, mutta ikävä säilyy.

Minulla on isoveli ja pikkusisko, pikkusisko ja pikkuveli. Ihan kaikki emme jaa samoja perintötekijöitä, mutta onko tuolla niin väliä.

Veljeni kanssa kuvaan pääsivät myös ihan paras kälyni ja veljenpoikanikin.

Tämä oli vaikea ja tätä mietin kesällä pitkään ja hartaasti.

Minä haluan olla kiva ja kiltti – niin itselleni kuin muillekin. Haluan uskoa ensiksi hyvää muista ihmisistä. Haluan yrittää pysyä poissa liian mustavalkoisista ajatusmalleista ja yrittää ymmärtää toisenkin osapuolen näkökulman tai ajatusmaailman: kaikki käsittelevät asioita omalta kantiltaan ja asioiden objektiivista tarkastelua ei voi harrastaa kuin tietokone. Uskon myös itseeni ja siihen, että kun uskon itseeni, voin saada asioita aikaiseksi.

Ihan aina tietysti ihan kaikki näistä ei onnistu. Mutta sitä elämä on.

In English: I believe in being nice and kind – to myself and towards others. I want to believe good things about other people. And I want to try to stay away from too black and white way of thinking and see the shades of gray as well: I want to try to understand the point of view of others, as we all deal with the things from our own perspective and there’s no really such thing as objective thinking apart from A.I.s (if with even them). I also believe in myself and that if I believe in myself, I can make things happen.