So yes, I kinda got another dog in 2017. Her name is Kisu.
Kisu
1 vastaus
Aihearkisto: yleiset
Joulun ajan askartelua
Tilaustyönä tänä vuonna pääsin askartelemaan kummipojalle joulukalenteria. Onneksi kaapeissa on kuutiometreittäin hauskoja kankaita, joista kalenterin tilkut sai kasattua. Numerot on tehty silitettävällä kalvolla, jota sai kyllä silitellä aika paljon yli ohjeaikojen, jotta se tarttui pohjamateriaaliin.
Lopputulos on kuitenkin sangen hauska – vaikkakin kuvassa värit ovat hieman haaleammat kuin todellisuudessa.
Leikkasin osan numeroista aukkoina, jotta ne erottuivat kirjavilla kankailla. Sen lisäksi aukoista sai numeroita sitten muihin luukkuihin.
Väliasettelu oli tarpeen, mutta antoi vähän väärän kuvan myös pussien koosta – jokaisesta lähti reunoista 1-1,5cm kun reunoihin teki taitokset.
24 pussia, jokaisessa kaksi saumaa. Suht pitkään sai ompelukone laulaa.
Valmis kalenteri vaatii vielä yläreunaan pahvikaistaleen tai riman pitämään kalenterin suorana. Vaihtoehto on käyttää kalenteria essuna tai kietoa sen kartion ympärille.
Kokoa kalenterilla on n. 50x55cm.
Muutto tuli, muutto meni!
Toukokuu ja kesäkuun alku – ja ehkä osa heinäkuuta ja hieman vielä elokuussa – meni muutto- ja remontointipuuhissa, eikä tänne NigiriNigiriin tullut eksyttyä kovinkaan usein. Syksy sitten taas on lähtenyt hirveällä tohinalla käyntiin – luovuuden puuskia on ollut ehkä vähemmän, mutta nähtävästi lähestyvä joulu alkaa houkuttamaan taas jotain askarteluhenkeä esiin.
Alla kuitenkin muutama tunnelmakuva muuttoremppameiningeistä.
Ihastuttavat taivaansiniset eteisen seinät saivat päällensä useamman kerroksen valkoista.
Vappuna hankittu maalaripaita oli kolmen maalausviikon jälkeen hieman tositoimia nähneen näkäinen.
Neko on luotettavasti apurina aina siellä missä tapahtuu.
Keittiöön tehtävän minirempan kanssa myös Mika oli poran varressa.
Ja opinnäytetyö… no, se on edennyt miltei yhtä paljon kuin tänne blogiin on tullut sisältöä. Teoriaosan näkökulman (=aiheen) vaihtuminen kesäkuussa ei ole hirveästi helpottanut kirjoittamisurakkaa. Hiljaa ehkä hyvä tulee?
Lisää luentoskissejä
Kiirettä on pitänyt viimeisiä koulukursseja väsäillessä. Viimeisen kurssin viimeisenä tapahtuman Juha Kronqvist kävi pitämässä meille luennon suunnittelusta ja yhteissuunnittelusta terveydenhuoltoalalla. On ihan mahtavaa aina kuunnella suunnittelijoita kertomassa omista projekteistaan ja työskentelytavoistaan – niistä kysymällä saa niin paljon irti.
Tällä kertaa muistiinpanot eivät ehkä olleet ihan niin loogisesti etenevät kuin aiemmin, mutta palvelevat tarkoitustaan oman muistini virkistäjänä.
Susihukan herkkunurkka
Osallistuimme marraskuun Ravintolapäivään kahden ystäväni ja pikkusiskoni kanssa. Pidimme pieniä makeita tarjonneen Susihukan Herkkunurkan auki kolme tuntia veljeni perheen ikkunasta, ja oli huisin kivaa!
Ravintolan ideana oli myös tarjota visuaalisesti kiva kokemus ja syksyn piirtelyissä paperille tallentunut susihukka sai superihkuhetkellä toimia inspiraationa logoon.
Tarjolla oli herkullisia kakkutikkareita
Talon rappukäytäviin jaettiin ilmoituksia tulevasta tapahtumasta.
Neko auttoi henkilökunnan asustemallina
Logo näkyi kahvilan tuotelistoissa, hinnastoissa, ständissä ja Lauran askartelemassa lippunauhassa.Kuvassa säädämme asioita paikoilleen.
Ravintolapäivä meni aivan putkeen ja kaikilla oli hauskaa sateisesta säästä huolimetta. Voi siis olla, että susihukka herää talviuniltaan taas keväisen Ravintolapäivän tullen.
Pehmokoira
Nyt syksyllä kummilapseni leikki viikon tai kaksi Punahilkkaa teatteriesityksen innoittamana ja vanhempieni koira päätyi suden rooliin leikeissä. Koska lapsen lelurepertuaarista selkeästi puuttui koira, päätin valmistaa pienen pehmokoiran joululahjaksi. Hain aussimaista ulkonäköä – inspiraationa oma koirani, joka oli ehkä hieman pörheässä kunnossa vielä ennen jouluista trimmausta – ja näin syntyi koirapehmo Aatto.
Tein ensimmäisen version kangasliiduilla valkoselle puuvillakankaalle, mutta mm. valopöydän puuttuessa (ja muita tekosyitä) huomasin, että kääntöpuolen piirtäminen oli yllättävän hankalaa. Lelun toisessa ja lopullisessa iteraatiossa käytin ruskeaa kangasta ja kangastussia. Siinä kääntöpuolella on vain musta kangas.
Alla olevissa kuvissa esiintyvät tussilla piirretty malli, silityksen alla oleva kangasliitupiirros, vertailussa olevat valkea ja ruskea versio, ja viimeisenä valmis ommeltu koira.
Valkoinen versio odottaa vielä ompeluaan, sillä littanassa muodossa se vie huomattavasti vähemmän tilaa kuin täytettynä. Otuksen nimeksi voisi tulla Proto! Ompelukoneen alle Proto pääsee, kun vain keksin sopivan loppusijoituspaikan.. krhm… kodin sille.
Laserleikkuria ja vinyylitarraa
Eilen koulussa päästiin käymään Aalto Fablabissa ja askartelemaan oma projekti.
Meidän pienryhmä (viisi daamia) lähti miettimään ensin korvakorua, josta sitten tulikin koristehärpäke, joka tehtiin vinyylitarralle ja laserleikkurilla 3mm paksuiselle vanerille. Aikarajana oli 2,5h kokonaisuudessaan koko luokallemme, joten ensimmäiset setit saatiin tehtyä ehkä jopa alle tunnissa, niin että kaikki osallistuivat suunnitteluprosessiin ja jokaisen itse paperista leikkelemä paperilumihiutale ikuistui yhteiseen tuotokseen.
Oli muuten niin siistiä ja hauskaa, että ei mitään rajaa! Tässä alla kuvia tuotoksistamme.
Fablabissa on muuten avointen ovien päivä kaikille miltei joka tiistai. Sine siis kokeilemaan omia projekteja!
Koiruuksia
Bloggaamiselta aikaa syönyt pikkukoira päätyi nyt myös tänne ensimmäisten luonnosten muodossa.
We’re alive!
Hupsistakeikkaa, kun aika menee nopeasti. Olen tässä monta kertaa suunnitellut kirjoittamista tännekin, mutta huomaan kyllä sen jääneen suunnittelun tasolle. Onneksi pää kihisee ideoita, joten herätelläänpäs blogia taas henkiin.
Kouluhommat ovat alkaneet vaatia osansa ajasta. Ihan aina tekemisen määrä ei hymyilytä.
Selitys hiljaisuudelle on aika yksinkertainen: Kesällä meille tuli pikkuapulainen auttamaan meitä kaikessa mahdollisessa tekemisessä ja on omalta osaltaan vaatinut huomiota ja aikaa, joka on pois suoraan koneella istumisesta ja nyhväämisestä.
Tarkastaja Neko tarkastaa blogin uutta CSS-koodia Mikan apuna.
Piirtely ei kuitenkaan ole ihan kokonaan loppunut, vaan oman postauksensa ansaitsee kyllä vielä PlayMySongin mobiiliapplikaation tutoriaaliin (ja muihinkin materiaaleihin käytetetyt) tekemäni kuvitukset. Tässä piirrostani on käytetty flyerissa.
Ja toki raapustin kasaan myös onnittelukortin, kun lapsuudenystäväni meni naimisiin muutama viikko sitten.
Vihkmistä edeltänyt metsäretki inspiroi piirtelemään havuja!
Mutta niin – lupaan taas aktivoitua! Kuitenkin jos päivitystahti ei riitä, lähes päivittäistä kuvatulvaani voi käydä kurkkimassa myös Instagrammin puolelta – ja täällä verkossa! Ja bloginkin ilme tulee tässä päivittymään talven aikana toivottavasti myös!
Skenaariot tulee uniin
Edellisen kirjoituksen skenaariot värittyivät myös yön pimeinä tunteina. Nämä kuvat liittyvät siis kouluprojektiin, jossa teimme ideointia päivittäistavarakaupan mobiiliapplikaation käyttämisestä ja nämä ovat ideointiworkshop-työpajojemme perusteella kirjoittamiemme skenaarioiden (= tulevaisuuden utopiatarinoiden) kuvituksia.
